OLETKO MIELIPITEESI VANKI?

06/08/2014

Me yleistämme, luokittelemme, luomme käsitteitä, pienennämme, tiivistämme.. Teemme sen, jotta elämä olisi helpompaa. Jotta mielemme ei joutuisi ponnistelemaan.

 

Verkostoidumme jakamalla mahdollisimman paljon käyntikortteja, haalimalla mahdollisimman paljon tykkääjiä Facebookissa ja markkinoimalla tuotteitamme tunkemalla ihmisten sähköpostit täyteen mainoksia…

 

Kaiken täytyy tapahtua nopeasti. ”Ohutsiivutamme” asioita ja ihmisiä, jotta voimme pikaisesti luokitella asioiden ja ihmisten käyttökelpoisuuden tai hyödyllisyyden. Tämä näkyy nykyisessä markkinoinnissa, mutta myös ihmisten henkilökohtaisessa elämässä.

 

Elämä alkaa tuntua tylsältä, ennakoidulta saman toistolta ja masennus saa ihmiset hakemaan pikaista parannusta lääkepurkista.

 

Pitääkö meidän päästä helpolla? Onko hyvä ajatella oikoen ja yleistäen? Onko maailma täysin selitetty, niin ettei ole enää mitään uutta löydettävää?

 

 

Pitkästytkö helposti? Kykenetkö välillä vain kuuntelemaan?

 

Ystäväni oli tutustunut koirapuistossa vanhempaan naiseen. Hän kertoi, kuinka heillä oli ollut todella mielenkiintoisia keskusteluja. Muut olivat leimanneet tämän naisen oudoksi, mutta ystäväni suhtautui häneen mielenkiinnolla ja näki jotain arvokasta: toisen ihmisen maailman rikkauden.

 

Työskentelin jossain vaiheessa kuntokeskuksessa kuntosaliohjaajana. Saatoin tutustua ja ohjata yhden päivän aikana kymmenenkin ihmistä. Työstä olisi saattanut tulla saman toistoa ja tylsää, mutta opin helposti, kuinka tehdä siitä mielenkiintoista. Opettelin kuuntelemaan ja esittämään kysymyksiä. Joka kerta ihmisestä paljastui uusia asioita, usein hyvin mielenkiintoisia ja opettavaisia. Nykyään, kun valmennan ihmisiä, nautin ajan pysähtymisestä ja siitä, että saan tutustua toiseen ihmiseen ja kaikkeen siihen rikkauteen, mitä hänessä on. Samalla, kun kuuntelen kuinka he pohtivat asioita ja elämäänsä, opin itse.

 

Pidän ihmisistä ja olen huomannut, että ihmisistä voi myös oppia pitämään lisää. Ensin piti vain opetella pitämään itsestä. Se vaatii myös pysähtymistä, kuuntelemista sekä ymmärtämistä. Sen huomaamista, että asiat eivät olekaan mustavalkoisia.

 

Voimme jättää asioita auki. Meidän ei aina tarvitse olla jotain mieltä. Voimme olla mahdollisimman pitkään päättämättä, mitä mieltä olemme. Tai voimme olla asiasta kahta eri mieltä. Vähitellen huomaamme, kuinka maailma avautuu, maailmaan tulee uusia asioita ja mielenkiintomme herää. Haluat tutkia asioita ja jokaisesta päivästä tulee enemmän kuin elämisen arvoista.  

 

Vaikka aluksi tuntuisi helpommalta päättää pikaisesti ja lokeroida asiat ja ihmiset niille kuuluville paikoilleen, sen huomaaminen, ettei niin tarvitsekaan tehdä on todella paljon helpompaa. 

 

 

 

Please reload

Julkaistut kirjoitukset
Please reload

Please reload

"There is no path to happiness. 

Happiness is the path."

  • Facebook - Black Circle
  • LinkedIn - Black Circle
  • Twitter - Black Circle