"Totuuksia" ravinnosta #2

 

Kuulin radiosta, että Brasiliassa ravitsemussuositukset ovat niin yksinkertaiset, että vähän hölmömpikin ne ymmärtää. Yksi esimerkki tästä on, että kehotetaan syömään enemmän kasviksia. Tästä voisi mielestäni hyvin ottaa mallia ja aterioihin voisi sekoittaa ripauksen maalaisjärkeäkin. Yksinkertainen on kaunista, mutta se ei tunnu usein riittävän.

 

 

IHMEELLISET RASVAT

 

Miltä kuulostaa maalaisjärjellä ajateltuna voikahvi?

Välillä tuntuu, että erilaisten ravintoon liittyvien asioiden puolesta taistellaan, jotta saisimme luvan syödä jotain ja mielellään täysin vapaasti ylen määrin.

 

Yllätys, yllätys! Kaikki ruoka-aineet ovat sallittuja, niin myös voi.

Pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa yksi kolmasosa rasvoista saa olla kovia rasvoja. Voi ei ole ravitsemussuositusten mukaan ollut koskaan kielletty.

Ovatko pehmeät rasvat, joita suositellaan olevan kaksi kolmasosaa, jollain tavalla sitten haitallisia? Kuten oliiviöljy? Luulen, että aika moni liputtaa myös oliiviöljyn puolesta.

Minulla on sellainen tunne, että rasvoista puhuttaessa (kiisteltäessä) on usein kyse jostain muusta kuin tutkimustuloksista. Me tiedämme, että tutkimukset eivät useinkaan anna suoraa näyttöä ja tarpeeksi niitä itse tutkittuaan saattaa huomata, että viimeistään lehtiartikkeliin päädyttyään tutkimustuloksissa on kyse myös siitä, kuka tutkimusta tulkitsee.

 

Miten toimia rasvojen kanssa?

 

Kun valmistauduin elämäni ensimmäisen kerran kilpailua varten, valmentajani laittoi minut melko tiukalle  ja varsinkin jälkikäteen ajateltuna myös melko omituiselle dieetille. Olin asiasta hiukan huolissani ja tutkin sen vuoksi ravintoasioita kirjoista. Sain selville, että elimistömme tarvitsee välttämättömiä omega 3- ja omega 6-sarjan rasvahappoja kuten linolihappoa ja alfalinoleenihappoa. Tämän voisi sanoa pitävän edelleenkin paikkansa.

Koska rasva oli totaalisesti karsittu ruokavaliostani, eikä valmentajani puhunut mitään kalaöljyistä tai soijalesitiinirakeista (niistä ei tiedetty) marssin apteekkiin, jossa kerroin rasvahappojeni tarpeesta hämmentyneen näköiselle farmaseutille. Hän hiukan ihmetteli miksi en syö rasvaa, jos rasvahappoja tarvitsen, mutta minä halusin olla kuuliainen valmentajalle. Lopulta tulin ulos apteekista ostettuani hainrustoöljyä kapseleina. En ole sen jälkeen nauttinut niitä, mutta silloin se saattoi olla viisasta. Nautin myöhemmin kalaöljyä, soijalesitiinirakeita ja lopulta dieetilläkin maltillisesti öljyjä ja kalaa.

Epäilen, että tulemme koskaan saamaan yksioikoisesti selville, minkälaista rasvaa meidän tulisi nauttia pysyäksemme terveenä. Ihmisen terveyteen vaikuttavat samanaikaisesti niin monet muutkin ravitsemukselliset asiat. Syötkö mm. puoli kiloa kasviksia, marjoja ja hedelmiä päivässä? Ainoa asia, mistä rasvasodan riehuessa olen itse vakuuttunut on, että rasva tulisi olla mahdollisimman hellävaraisella valmistustavalla tehtyä tai käsittelemätöntä (kylmäpuristus öljyissä, avokadot, pähkinät ja siemenet)

 

Mikä määrä on paljon tai vähän rasvaa?

 

Ravitsemussuositusten mukaan rasvaa saisi olla noin 25 % tai jopa 40 % energian saannista. Se kuulostaa kohtuullisen suurelta. Mutta mitä tämä oikeastaan tarkoittaa?

Otetaanpa esimerkiksi ikäiseni nainen, painoa noin 60 kg, liikuntaa kohtuullisesti harrastava (2-3 x viikko). Normaalisti hän kuluttaa energiaa helposti 2000 kcal päivässä, mikä tarkoittaa sitä, että esim. 30 % tästä energiamäärästä, mikä on jo kohtuullisen iso osuus ravintoaineiden saannista, tuottaa 600 kcal. Yksi gramma rasvaa tuottaa energiaa 9 kcal ja 600 kcal tarkoittaa noin 67 grammaa rasvaa päivässä. Kun haluamme muodostaa ruokavalion, joka sisältää tuon 67 grammaa rasvaa päivässä, saatamme kuitenkin huomata, että joudumme tarkkailemaan rasvan käyttöämme sillä tämä rasvamäärä tulee täyteen jo pelkästään seuraavista ruoka-aineista:

 

  • 2 voinappia
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 100 g lohta
  • ½ avokado

 

Näiden ruoka-aineiden lisäksi muun ruoan tulisi siis olla täysin rasvatonta (sisältäen 0% rasvaa).  30% ei ehkä tunnukaan enää niin isolta. Vaikka lisäisimmekin energiansaantiamme vielä 10% eli suosituksen ylärajaan (40%) saakka, meidän pitäisi silti tarkkailla rasvan saantia, jos haluamme sen pysyvän järkevissä lukemissa.

Tämä asia saattaa auttaa ymmärtämään, miksi voikahvi kuulostaa järjettömältä.

 

Karppaatko vai skarppaatko?

 

Karppaajat eli hiilihydraatteja ruokavaliossaan karttavat saattavat ylittää tuon rajan ja se tehdään hiilihydraattien kustannuksella. Onko se sitten järjellä ajateltuna terveellistä? Johtaako se pysyviin muutoksiin ja terveellisempiin ruokailutottumuksiin? Alimmillaan hiilihydraattien määrää saatetaan rajoittaa jopa 20 grammaan, mikä voi tarkoittaa myös sitä, että yksi terveyteemme liittyvistä (vähiten toistaiseksi kiistellyistä asioista) nimittäin kasvisten, marjojen ja hedelmien suositeltu saanti saattaa alentua riittämättömälle tasolle. Samalla myös kuidun ja muiden ravintoaineiden saanti saattaa heilahtaa miinuksen puolelle. Kun lähtee radikaalisti vähentämään hiilareita ravinnostaan, tämä on hyvä tiedostaa. On myös hyvä pohtia, kykenenkö elämään tämän kaltaisella ruokavaliolla koko loppuelämäni?

Kasvisten määrää on helppo lisätä ruokavaliossamme, jos myös kypsennämme ja maustamme niitä. Näin niistä saa helpommin sulavia ja maistuvia. Kasvisten määrän lisääminen on yksinkertainen, terveellinen ja toimiva kikka myös laihduttajalle.

 

MIKSI ÄÄRIPÄÄN KIKKAILUT TUNTUVAT OLEVAN NIIN SUOSITTUJA?

 

Dieetit eivät toimi tai paino ei ainakaan pysy halutuissa lukemissa, jos tavoitteemme ei ole ekologinen eli kehomme ja/tai mielemme ei ole yhtä mieltä asiasta. Myös luopuminen saattaa olla tuskallista. Joissakin dieeteissä luovutaan yhdestä asiasta saadaksemme nauttia mielin määrin toisesta. Se saattaa tuntua helpommalta, koska loppupelissä emme ehkä ole kuitenkaan vielä valmiita luopumaan mistään. Tutkittuani ja opiskeltuani asiaa vuosikausia oman koulutuksen, kokemukseni ja asiakkaideni avulla olen huomannut, että millä tahansa toiminnallamme on sisimmiltään positiivinen tarkoitus, niin myös tavoillamme, jotka päältä päin katsottuna näyttävät haitallisilta. Kyse ei ole pelkästään asenteesta. Kuinka moni syö herkkuja rentoutuakseen? Olisiko muita tapoja rentoutua? Mitä muuta voisi tulla tilalle?

 

Hiljaa hyvä tulee

 

Ihmedieetit tai kikkailu toimivat kuitenkin usein vain hetken. On myös huomattava, että  fitnesskilpailijoidenkin dieetit ovat kilpailua varten ja ne eivät välttämättä sellaisenaan sovi kuntoilijalle tai tavalliselle ihmiselle. Lopulta, jos lakkaat rankaisemasta itseäsi ja tutkit, mitä on toimintasi takana, saatat huomata haitallisten tottumusten jäävän jopa itsestään pois ja laihtuminen ns. normaalimittoihin tapahtuu helposti.

 

Tilaa itsellesi ilmaiseksi yksinkertaiset ruokavalio-ohjeet ja esimerkki:

 

www.bemotion.fi/ilmainenruokavalio

 

 

Please reload

Julkaistut kirjoitukset
Please reload

Please reload

"There is no path to happiness. 

Happiness is the path."

  • Facebook - Black Circle
  • LinkedIn - Black Circle
  • Twitter - Black Circle